PERU 2001
29.8.2001 Lima Heräilemme aamulla kahdeksan maissa. Nina on jo karannut töihin. Niina ryntää hurjaa vauhtia keittiöön ja rupeaa kuukkaamaan meille maissin tähkiä. Vaimo on himoinnut kyseistä ruokaa noin viikon verran ja nyt sitä on kerta kaikkiaan saatava:) Saamme kaasuhellan syttymään helposti ja maissit poreilevat iloisesti kattilassa. Valitettavasti maku ei ole niin hyvä kuin Suomessa.
Päivällä kiertelemme kaupungilla ja käymme ostoksilla. Piipahdamme jälleen leffassa. Illalla menemme Ninan ja Michaelin syömään uuteen Thai ravintolaan. Paikka on todella viihtyisä ja ruoka hyvää, tosin hieman kallista. Paikka on aivan täyteen bookattu, mutta Michael onnistu saamaan meidät sisälle. Ilta sujuu rattoisasti takkatulen loimutessa.

30.8.2001 Lima ja Mancora Heräämme aamulla hieman kello neljän jälkeen. Lentomme Piuraan lähtee kello seitsemältä. Olemme matkalla' neljäksi päiväksi Mancora Beachille ... luvassa pitäisi olla aurinkoa ja lämmintä. Kentällä kaikki sujuu helposti. Liput on ostettu matkatoimiston kautta ja opas hoitaa check in kuviot. Lentomme lähtee puoli tuntia myöhässä. Teemme yhden välilaskun, ennen kuin olemme Piurassa. Piurasta Mancora Beachille on noin 200 kilometriä. Taksi on meitä vastassa ja onneksi tie on hyväkuntoinen. Perillä pitäisi olla lämmintä yli 30 astetta:) Mancora Beach Bungaloes on aivan meren rannalla. Hiekka on ihanan vaaleaa ja meri aaltoilee sinisenä. Vaihdamme jalkaan uimahousut ja syöksymme rannalle. Rannalla olisi muuten mukava olla, mutta tuulee rajusti ja suu sekä silmät ovat täynnä hienoa hiekkaa. Löhöilemme kuitenkin urheasti rannalla.

Käyn kävelyllä rannan suuntaisesti. Matkalla näen pelikaaneja, fregattilintuja ja rapuja ... olo alkaa jälleen tuntumaan rennolta. Käymme syömässä lounaan ja sen jälkeen pulahdan pikaisesti altaassa. Vetäydymme hyvin ansaituille päiväunille:) Illalla käymme vielä syömässä menemme nukkumaan jo kello kymmenen maissa.

31.8.2001 Mancora Beach Herään aamulla kello kahdeksan maissa nukuttuani mukavat kymmenen tunnin unet. Heitän aurinkorasvaa pintaan ja suuntaan rannalle. On laskuveden aika ja rannalta löytyy kaikkea kivaa. Laskuvesi on jättänyt jälkeensä lätäköitä, joissa on kaloja ja muitakin meren eläviä. Lintuja on liikkeellä runsaasti. Pelikaanit lentävät suurissa parvissa ja kerääntyvät lähelle kalastusaluksia. Eilinen tuuli on tyyntynyt ja rannalla on mukava olla. Aurinko paistaa jo kuumasti. Kuljeskelen ihastuksissani edes takaisin. Yhdeksältä raastamme Ninan ylös sängystä ja raahaamme hänet aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen naiset käyvät pikaisesti laittamassa itsensä kävelykuntoon ... pääsemme liikkeelle tunnin meikkaamisen ja rasvaamisen jälkeen:)

Filmiä palaa ja kävelemme peräti Mancoraan asti eli yli kaksi tuntia. Olo on mukava ja iho alkaa punertua jälleen kerran. Matkalla pelleilemme rapujen kanssa ... minä ajan niitä takaa ja Nina juoksee niitä karkuun ... Niina nauraa koko touhulle. Sandaalit jäivät minulta hotellille ... rannassa on mukava kävellä, mutta kun suuntaamme sisämaahan kärventyvät jalkapohjani ja varpaan välit täyttyvät piikeistä. Suuntaamme takaisin hotellille hienossa kolmepyöräisessä rikšassa. Tie on mukavan kuoppainen, mutta pääsemme hengissä perille. Lounaaksi syömme fajitaksia, jotka ovat täällä aivan taivaallisia. Tarjoilijamme on ystävällinen, mutta toivoton tumpelo. Jälkiruuaksi nautimme vielä lisää aurinkoa. Lopun päivää löhöilemme ja nautimme punaviiniä. Illallisella syömme pannukakkuja, joissa on kotitekoista kinuskia päällä ... taivaallista.

1.9.2001 Mancora Beach Herään keskellä yötä ... vatsa on hieman sekaisin. Onneksi saan vielä unta. Nousen kahdeksalta ja lähden jälleen rantakävelylle. Aaltojen kuohunta on todella mieltä rauhoittavaa. Aamiaisen jälkeen suuntaamme jälleen kävellen kohti Mancoraa. Käymme automaatilla täydentämässä rahavarojamme ja sen jälkeen Internet Cafessa hoitamassa sosiaalisia suhteitamme.
Päätämme olla urheita ja kävellä takaisin hotellille. Tuulee jälleen kovaa ja reilun tunnin kävelyn jälkeen olemme uupuneina hotellilla. On lounas aika ja fajitakset ovat jälleen kova sana. Parantelemme palovammojamme loppu päivän, jokainen meistä on onnistunut polttamaan tänään itsensä. Uni tulee illalla aikaisin ... olemme sänky valmista kamaa jo yhdeksältä illalla.

2.9.2001 Mancora ja Lima Nukumme kunnolliset kymmenen tunnin unet. Aamiaisen jälkeen suuntaamme vielä rantakävelylle. Joudun pitämään päälläni t-paitaa, koska onnistuin polttamaan itseni eilen. Olo on ihanan levollinen ja neljä päivää on kulunut vauhdilla. Löhöilemme loppu päivän. Taksi tulee vähän ennen kello kolmea ja edessä on paluu Limaan.

Lento lähtee ajoissa ja jostain syystä emme tee ollenkaan välilaskua, vaan lennämme suoraan Limaan. Lento on melko pomppuinen. Ilmakuoppia riittää ... yksi edessä istujista oksentaa jee! Perille saavumme puoli tuntia etuajassa. 3.9.2001 Lima Pyykkään pari koneellista vaatteita, jotta saamme riittävästi t-paitoja mukaan Amazonakselle. Käymme ostoksilla löytämässämme Levi's kaupassa. Mukaan tarttuu parin sadan dollarin arvosta vaatteita. Suuntaamme Internet Cafeen kautta takaisin asunnolle. Vuorossa ovat päiväunet ja sen jälkeen pakkaaminen Amazonin reissua varten. Illalla käymme syömässä mukavassa italialaisessa ravintolassa.

4.9.2001 Lima, Iquitos ja Heliconia Herään aamulla puoli kahdelta. Vatsaa vääntää ja ryntään vessaan ... kahdesti ... kolmesti. En enää saa unta ja herätyskello soi neljältä. Ohjelmassa on lento Iquitokseen. Nina herää ja hyvästelemme hänet. Otan muutaman Immodiumin ja ei muuta kuin menoksi.

Iquitokseen saavumme jo puoli yhdeksältä. Matkatoimiston edustaja on meitä vastassa. Emme ole jäämässä itse kaupunkiin vaan tavoitteenamme on viidakko.
Saavumme satamaan. Meitä kuljettaa pieni moottorivene tästä eteenpäin. Käymme pikaisesti tutustumassa paikalliseen intiaanikylään. Kylä on tyypillinen turistiloukko. Onneksi meille esiintyvät ihmiset ovat aitoja. Naiset ovat yläosattomissa ja lapset juoksevat ilkosillaan. Esitys on lyhyt ja vuorossa on ostoskierros. Kaikki tyrkyttävät meille koruja ... ostamme yhden, jotta pääsemme pois tukalasta tilanteesta.
Tämän jälkeen suuntaamme Heliconia Amazon River Lodgelle eli majoitukseemme. Matka kestää noin tunnin ja meno on melkoista. Veneemme on pieni ja hyppii sinne tänne. Tankkina toimii iso muovikanisteri. Vauhtimme on hurja ja väistelemme vedessä kelluvia tukkeja. Onneksi meillä on sentään pelastusliivit päällä. Amazon joen reunat ovat melko tiheään asuttuja. Heliconia on aivan joen varressa ja ihan mukavan oloinen paikka.

Lämmintä on tuollaiset 35 astetta ja kosteusprosentti on varmaankin tuhat. Löhöilen puoliunessa aivan ihanassa riippumatossa. Olo on todella levollinen. Iltapäivällä teemme pienen veneretken ja käymme kävelemässä paikallisessa kylässä. Asukkaat ovat ystävällisiä ja tuijottavat meitä avoimesti. Pihat ovat täynnä koiria, eri värisiä ankkoja, kanoja ja näemme myös muutaman apinan. Auringonlaskun jälkeen käymme vielä keskellä jokea kuuntelemassa yön ääniä.

Nukkumaan mennessä Nannu huomaa huoneessamme pari suloista torakkaa:) Torakat ovat kivan värisiä ja juoksevat ympäri vuodetta. Alfredo - paikallinen oppaamme - käy ystävällisesti myrkyttämässä huoneemme. Niina istuu vielä puoli tuntia sängyllä taskulampun kanssa tähyillen pieniä ystäviämme.

5.9.2001 Amazon Viidakko on uskomattoman meluisa yöllä. On kuin ikkunan ... tai siis verkon toiselle puolelle olisi pystytetty sirkus. Ikkunoita huoneessamme ei siis ole, vaan ainoastaan moskiittoverkko. Aamulla sataa kuin saavista kaatamalla. Nannu kaivaa esille taskulampun ja rupeaa etsimään lisää torakoita:) Ulkona jylisee ukkonen.

Ennen lounasta käymme kävelyllä sademetsässä. Puut ovat valtavia ja kasveja on vaikka millä mitalla. Täällä päin ei enää ole suuria eläimiä ... kaikki apinat yms. on pyydystetty syötäviksi ... surullista. Iltapäivällä on vuorossa veneretki joella. Käymme katsomassa vaaleanpunaisia delfiineitä. Delfiinit hyppelevät iloisesti joella, mutta valitettavasti niin kaukana veneestä, että emme saa niistä kuvia. Paluumatkalla yritämme vielä onkia piraijoita, mutta huonolla menestyksellä. Illalla nukahdan riippumattoon. Olo on mukavan rento. Sähkö lodgeihin tuotetaan generaattoreiden avulla. Generaattori tosin on päällä ainoastaan reilut neljä tuntia illalla. Huoneessamme on myös kerosiini lamppu. Pidämme sen päällä koko yön, jotta ystävämme torakat pysyisivät poissa sängystämme. Tosin ensimmäisen yön jälkeen emme ole nähneet enää kavereitamme:) Tämä tosin voi johtua siitä, että listimme niistä neljä.

6.4.2001 Amazonas Aamulla sataa jälleen. Yön nukuimme kuin tukit. Sade taukoaa hetkeksi ja lähdemme kalastusretkelle. Niina onnistuu onkimaan pari piraijaa, joista myöhemmin tehdään meille lounasta. Sade yltyy valitettavasti uudestaan ja joudumme lähtemään takaisin lodgelle. Matka takaisin kestää tunnin ja kastumme läpimäriksi. Iltapäivällä sää on parempi ja teemme kävelyretken luontoon. Kävely metsässä on matkan parasta antia. 7.9.2001 Iquitos ja Lima Aamulla heräämme aikaisin ja käymme veneellä katselemassa lintuja.

	Aamiaisen jälkeen lähdemme takaisin Iquitokseen. Venematka kaupunkiin kestää reilun tunnin. Onnistun unohtamaan takkini lodgelle. Harmittaa, mutta asialle ei voi mitään. Toivottavasti lähettävät takin Ninalle Limaan ... hän pystyy edelleen toimittamaan sen Suomeen. Päivän vietämme kaupungilla matkalla tutustumiemme Oliverin ja Sheilan kanssa. Käymme paikallisilla markkinoilla, näemme Iron Housen ja tutustumme kaupunkiin.
Lentomme on reilusti myöhässä ja istuskelemme kentällä ja lueskelemme. Limaan saavumme kaksi ja puoli tuntia aikataulusta jäljessä.

8.9.2001 Lima Hierontaaaa!! Gina tulee aamu yhdeksältä ja vuorossa on puolitoista tuntia hierontaa. Olo on aivan taivaallinen. Hieronnan jälkeen käymme vaihteeksi San Antoniossa. Kahvin jälkeen suuntaamme Inka markkinoille. Ostelemme kaikkea mukavaa ja pari tuntia kuluu nopeasti. Shoppailun jälkeen käymme syömässä herkullista Lomo Saltadoa.

Kun tulemme takaisin asunnolle kaikki pyykkimme ovat puhtaita ja silitetty:) Taloudenhoitaja on ihana asia. Alamme pikku hiljaa pakkaamaan Brasilian matkaa varten. Päiväunien jälkeen lähdemme baarikierrokselle. Käymme parissa paikassa naukkailemassa paukkuja. Havanna Club jää mieleen. Paikassa on live bändi ja ihmiset tanssivat todella upeasti pöytien välissä. Niinat heittävät minut taksilla asunnolle ja lähtevät vielä käymään paikallisessa diskossa ... kotiutuvat sieltä joskus kello kolmen jälkeen:) 9.9.2001 Lima Kauheaa ... tänään on viimeinen päivä Perussa. Reilut kolme viikkoa on mennyt kuin siivillä. En voi uskoa, että lomaa on jäljellä enää viikko. Gina tulee jälleen hieromaan. Tällä kertaa vuorossa ovat Niinat. Eilisen juhlinnan jälkeen hieronta tekee hyvää molemmille. Lähdemme lounaalle Ninan ystävän Fabiolan kanssa. Nannu jää kotiin koska hänellä on jälleen vatsavaivoja ... todella paha olo. Ravintola San Jose, johon me kolme tervettä suuntaamme, on perulainen. Ruoka on todella hyvää ja paikka viihtyisä. Lounaan jälkeen suuntaamme takaisin asunnolle. Vuorossa ovat päiväunet. Katselemme illan televisiota ja kello kymmenen maissa Molitaxi tulee hakemaan meitä kentälle. Olo on hieman haikea ... olemme jo kotiutuneet Limaan. Matkalla kentälle taksistamme puhkeaa rengas. Olemme lentokentän lähellä, keskellä ei niin mukavaa naapurustoa. Kuljettaja saa onneksi renkaan vaihdettua vartissa ja pääsemme jatkamaan matkaa. Niinan olo on heikko ... paha olo ei ole helpottanut missään vaiheessa ja tyttö alkaa olla aika pahassa kunnossa. Onneksi meillä molemmilla on Diners Clubin kortit ja pääsemme kentällä tunniksi loundgeen. Lentomme Varigilla Sao Paulon kautta Rio de Janeiroon lähtee onneksi ajoissa. Nukumme suurimman osan lennosta.

10.9.2001 Rio de Janeiro Rion kaupunki on kauniin ja viihtyisän näköinen. Tosin kurjia ja köyhiäkin osia löytyy runsaasti. Niina on todella huonossa kunnossa ja heti hotellillemme päästyä kutsumme paikalle lääkärin. Diagnoosi on ruokamyrkytys. Nannulle annetaan piikki takapuoleen ja resepti neljälle eri lääkkeelle. Minä tallustelen apteekkiin ja samalla käväisen kaupassa sekä McDonald’sissa. Lääkkeet ja lääkäri tulevat maksamaan noin 140 dollaria, mutta onneksi meillä on runsaasti rahaa mukana.

Hotellimme on nimeltään Debret. Paikka on jo melko iäkäs ja huoneet sen mukaiset. Henkilökunta on kuitenkin mukavaa ja avuliasta. Parasta hotellissamme on sen sijainti. Olemme Copacabanalla ja hotelli sijaitsee rantabulevardin varrella. Jätän Niinan huoneeseen nukkumaan ja käyn kävelyllä rannalla. Rannalla on pituutta yli kaksi kilometriä. Vesi on sinistä, hiekka valkoista ja joka puolella on ruskettuneita ihmisiä. Kävelen rannan päästä päähän ja ihailen maisemia. Niina alkaa voimaan paremmin ... lääkkeet alkavat pikku hiljaa vaikuttamaan. Vietämme kuitenkin illan hotellihuoneessa televisiota katsellen. Uni ei meinaa tulla. Päivällä onnistuin nukkumaan kolmen tunnin unoset.

11.9.2001 Rio de Janeiro Heräämme aamulla seitsemän jälkeen. Vuorossa on aamiainen hotellin ravintolassa. Ravintola sijaitsee hotellin ylimmässä eli kahdennessatoista kerroksessa. Päivä on valitettavasti sateinen, emmekä pääse rannalle aurinkoa ottamaan. Kiertelemme kaupoissa ja mukaan tarttuu neljä uima-asua. Uikkarit ovat täällä mielettömän halpoja. Tulemme takaisin hotellille ja aula kysyy meiltä olemmeko kuulleet New Yorkin tapahtumista. Ryntäämme huoneeseen ja avaamme television. En voi uskoa silmiäni World Trade Center sortuu silmiemme edessä. Terroristit ovat kaapanneet neljä suurta matkustajakonetta. Kaksi niistä lennetään päin World Trade Centeriä ja molemmat tornit sortuvat. Yksi koneista lennetään päin Pentagonia ja neljäs syöksyy maahan. On kuin katsoisimme elokuvaa ... en voi uskoa tätä todeksi.

Makailemme hotellihuoneessa ja katselemme televisiosta USA:n tapahtumia. Käväisemme välillä syömässä hotellin ravintolassa. Niina on edelleen heikossa kunnossa, joten yritämme lepäillä. Lääkkeet onneksi ovat auttaneet jonkin verran. Kahdeksan maissa lähdemme ilmaiskuljetuksella kohti Rion Hard Rock Caféa. Shoppailemme ja syömme cafessa ja palaamme yhdentoista maissa takaisin hotellille.

12.9.2001 Rio de Janeiro Aamu on kaunis. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Valitettavasti pilvet saapuvat kymmenen aikoihin. Aamupäivän olemme retkellä. Kiertelemme Riossa ja käymme Corcovadolla eli jättimäisellä Jeesus patsaalla. Kaupunki on todella upea. Korkeuserot ovat huimat ja viidakkoa löytyy ympäröiviltä vuorilta. Lounaaksi syömme lasagnea, joka valitettavasti tulee ulos muutaman tunnin kuluttua. Saan siis toistamiseen tällä matkalla vatsataudin:) Lopun päivää vietämme siis jälleen tellua katsellen ja WC:tä hyödyntäen. 13.9.2001 Rio de Janeiro Tänään on aika lähteä kohti kotia. Sitä ennen lähdemme kuitenkin retkelle. Kohteena on tällä kertaa Sugar Loaf.

Ilma on kaunis ja näköala upea. Näemme myös muutaman suloisen apinan vuorella. Iltapäivällä kävelemme Copacabana beachin päästä päähän. Aikaa siihen menee lähes pari tuntia ja matkaa kertyy noin seitsemän kilometriä. Hotellilla pakkailemme ja valmistaudumme palaamaan kotiin. Kentälle olemme lähdössä hyvissä ajoin koska emme tiedä miten USA:n tilanne vaikuttaa lentoihin. Lennot Eurooppaan ovat onneksi ajoissa ja saavumme Helsinkiin vain parikymmentä minuuttia myöhässä. Kuukauden kestänyt seikkailumme on nyt onnellisesti ohi:)

* Karin kotisivu *