2.11.2005 Tena

Aamulla olo on ankea. Pari päivää sitten alkanut flunssa on vienyt voimat, enkä millään viitsisi nousta ylös. Edessä on neljän päivän retki viidakkoon.

Heitän loput tavarat kassiin ja hyppään suihkuun. Aamiainen on seitsemältä ja taksi noutaa meidät kymmentä yli. Syön nopeasti Tychon ja Mari-Teresan kanssa.

Taksi vie meidät bussiterminaaliin, joka on aivan tupaten täynnä ihmisiä. Suurimmalla osalla Quitolaisia on pitkä viiden päivän viikonloppu ja kaikki yrittävät pois kaupungista. Terminaali on muutenkin pieni Quiton kokoiselle kaupungille ja nyt se on revetä liitoksistaan.

Onneksi olemme varanneet paikat etukäteen. Pääsemme helposti kyytiin ja saamme istumapaikat. Auto ängetään aivan tupaten täyteen ja edessä on kuuden tunnin ajomatka Tenaan. Onneksi pääsen istumaan. Ei millään olisi huvittanut seistä kuutta tuntia. Matka maksaa huikeat viisi euroa eli julkinen liikenne on täällä todella edullista.

Tiet ovat Ecuadorissa hyvässä kunnossa ja nautin ajomatkasta. Auton ikkunasta avautuvat mahtavat maisemat. Vuoret ovat kauniit ja nähtävää riittää. Maa on yksinkertaisesti niin erilainen, verrattuna Suomeen, että pystyisin päiväkausia vain ihmettelemään ohilipuvia maisemia.

Ihmiset ajavat täällä kuin mielipuolet. Olemme nelikaistaisella moottoritiellä ja koska niin monet haluavat pois Quitosta on liikenne ruuhkautunut. Mutta eipä hätää jos omaan suuntaan menevät kaistat ovat tukossa niin ei muuta kuin tyynesti ajamaan vastaantulevien kaistaa. Välillä kaikki kaistat ovat täynnä Quitosta pois meneviä autoja. Ongelmia tulee aina siinä vaiheessa, kun vastaan tulee autoja. Kaikki yrittävät epätoivoisesti ängetä takaisin omille kaistoille ja liikenne sekoaa välittömästi ja jarruvalot vilkkuvat.

Kuljettaja ilmoittaa meille, että ajamme Tenaan kiertotietä. Tämä tarkoittaa, että matka tulee kestämään mukavat seitsemän ja puoli tuntia. Linnun tietä matka Quitosta Tenaan on noin sata kilometriä, mutta vuorten vuoksi joudumme ajamaa useita satoja kilometrejä.

Viimeiset kaksi tuntia ajamme pikkuteitä. Mökkitiekin tuntuu tämän jälkeen valtaväylältä. Kierrämme kaikki mahdolliset pikkukylät ja sivutiet. Edessäni istuva Peter oksentaa viimeiset pari tuntia sisuskalujaan muovipussiin, eikä edes ole ainoa pahoinvoiva bussissa.

Hieman ennen neljää saavumme vihdoinkin Tenaan. Kaupunki sijaitsee 500 metrin korkeudessa ja ilma täällä on mukavan lämmintä ja kosteaa. Kävelemme ravintolaan nimeltään Cosinas Ricas, jossa tapaamme oppaamme.

Syömme lounasta, jonka jälkeen saamme kumisaappaat ja hyppäämme jeeppeihin. Suuntaamme majoillemme Shangrilaan. Majat ovat mahtavalla paikalla. Olemme noin sata metriä joen yläpuolella ja edessämme avautuvat mahtavat maisemat.

Hieman ennen auringon laskua laskeudumme rappuset alas joelle. Rappuja on varmaan neljäsataa ja pudotus on aivan tajuttoman jyrkkä. Hyppäämme kanootteihin ja soudamme joen toiselle puolelle. Ja sitten ei muuta kuin uimaan.

Virta on todella voimakas ja uimme pelastus liivit päällä. Hikoilun jälkeen pulikointi tuntuu mahtavalta. Auringon laskiessa kapuamme portaat takaisin majoille ja nautimme päivällisen.

Ruokailun jälkeen lojumme riippumatoissa ja olo on mitä mahtavin. Tosin olen flunssan takia aivan loppu ja raahaudun nukkumaan yhdeksän maissa.

3.11.2005 Viidakossa

Aamulla olo on aivan hirveä. Nokka tukossa ja kuumetta. Päätän kuitenkin lähteä muiden mukana viidakkoon kolmeksi tunniksi.

Oppaan valitsema reitti on todella mukava. Kävelemme pienen joen pohjaa ja liikkuminen viidakossa on melko vaivatonta. Ilma on kuumaa ja kosteaa. Hikoilen koko ajan ja paitani on aivan märkä alta aikayksikön.

Oppaamme on paikallisia intiaaneja ja pysähtyy vähän väliä kertomaan meille eri kasvien käyttötarkoituksista. Ihailen kävellessä ympärilläni olevaa luontoa.

Koska joki on pieni ja liikumme kanjonimaisessa maastossa vaikeutuu matkanteko välillä. Kapuamme kapeissa solissa pitkin seiniä ja ahtaudumme paikkoihin, joista juuri ja juuri mahdun läpi. Välillä tunnen itseni akrobaatiksi keikkuessani kahden seinämän välissä ja miettiessäni minne tunkisin jalkani seuraavaksi.

Aina välillä häiritsemme lepakkojen elämää ja pelästynyt parvi pyrähtää päitämme hipoen karkuun. Pysähdymme myös yhteen isompaan luolaan hetkeksi ihailemaan lepakkoja.

Kolmen tunnin tarpomisen jälkeen palaamme majoille. Kipitän suihkuun ja lyllerrän sitten loikoilemaan muiden kanssa riippumattoihin. Lämpötila on reilusti yli kolmekymmentä ja kosteusprosentti varmaankin sata.

Syömme lounaan ja muut valmistautuvat joelle lähtöön. Flunssani on sen verran paha, että päätän jäädä nukkumaan. Loikoilen riippumatossa ja hikoilen. Olo on aivan uskomattoman rento. Aina välillä vääntäydyn ylös ja käyn kääntelemässä auringossa lojuvia pyykkejäni. Ohitseni lentää vähän väliä mitä kauneimpia perhosia ... ja päälläni ryömin jatkuvasti oudon näköisiä elukoita.

Muut saapuvat joelta ja syömme illallisen. Ruokailun jälkeen lojumme vaihteeksi riippumatoissa ja nautimme lämmöstä. Ryömin nukkumaan yhdeksän maissa.

4.11.2005 Vesiputoukset

Yöllä sataa aivan tajuttoman rankasti. Herään siihen, että mökin peltikatto toimii rumpuna sadepisaroiden voimasta. Onneksi sade lakkaa ennen auringon nousua.

Syömme aamiaisen puoli kahdeksalta ja siirrymme jeeppeihin heti ruokailun jälkeen. Edessä on reilun tunnin ajomatka läheisille vesiputouksille. Saamme uuden oppaan paikan päällä ja lähdemme ryömimään kohti putouksia. Valitettavasti kamerat jouduimme jättämään pois matkasta, koska tulemme kastumaan aivan läpimäriksi.

Matkanteko on hauskaa mutta hankalaa. Kapuamme ylös putouksia köysien avulla. Vesi on mukavan vilvoittavaan ja nähtävää riittää.

Neljän tunnin räpiköinnin jälkeen palaamme lounaalle. Ruoka maittaa ja sen jälkeen loikoilemme hetken riippumatoista. Sitten kohti jokea ja laguunia. Kävelemme pari kilometriä paljasjaloin läheiselle laguunille. Paikka on kaunis ja jälleen harmittaa, että en voinut ottaa kameraa mukaan.

Uimme voimakkaissa virtauksissa ja olo virkistyy. Tunnin uinnin jälkeen siirrymme laskemaan renkailla jokea. Traktorin sisärenkaat sidotaan yhteen ja kipuamme muodostuneen lautan kyytiin. Sitten ei muuta kuin menoksi. Rio Napo on todella voimakas ja pysymme hädin tuskin lautan kyydissä. Vesi on viileää ja vajaan tunnin jälkeen kaipaan jo lämpimälle rannalle.

Sitten onkin aika palata takaisin Shangrilan mökeille. Hyppäämme jeeppeihin. Ajomatkan jälkeen menen pikaisesti suihkuun ja ryntään sitten päivälliselle. Ruoka maittaa aktiivisen päivän jälkeen.

Illalla loikoilemme jälleen riippumatoissa ja tyhjennämme pullollisen rommia.

5.11.2005 Takaisin Quitoon

Aamulla on kosteaa ja kuumaa. Syömme aamiaisen ja sitten on vuorossa jälleen neljä tuntia patikointia.
Kapuamme alas joelle ja menemme kanootilla yli. Tänään kävelemme sademetsässä, joka on osin viljeltyä. Tutustumme kasveihin ja pieniin eläimiin. Kaikkialla kuhisee jos jonkinlaista ötökkää.

Napsin kuvia ja hikoilen. Välillä tuntuu, että taju lähtee tässä kuumuudessa. Istahdamme hetkeksi paikallisen perheen luo ja sitten onkin aika suunnata takaisin majoille.

Edessä on kapuaminen joelta ylös. Läähätän ja puuskutan veden valuessa pitkin selkää. Suuntaan suoraan kylmään suihkuun ja pakkaan sen jälkeen tavarani.

Syömme vielä lounaan ja sitten onkin aika suunnata takaisin Quitoon. Hyppäämme jeeppiin ja ajamme Tenan kaupunkiin. Tena on mielenkiintoinen pieni viidakkokaupunki, joka on nuhjuinen ja kuuma.

Menemme bussiasemalle, josta otamme linja-auton Quitoon. Bussissa ei ole ilmastointia, joten lämmintä on noin 50 astetta. Jälleen on vuorossa kaksi tuntia kuoppaisia teitä. Olen kuitenkin jo tottunut menoon ja nukahdan hetkeksi.

Reitti on tällä kertaa eri ja maisemat ovat jälleen mahtavat. Puolessa välissä matkaa poliisit pysäyttävät meidät ja kaikkien on noustava bussista ja todistettava henkilöllisyytensä.

Loppu matka sujuu rattoisasti televisiota katsellessa. Quitossa otamme taksit McDonald'siin ja ahdamme itsemme täyteen roskaruokaa. Sitten asuntolaan ja pyykkiä pesemään. Kaikki vaatteeni haisevat aivan kamalille viidakossa rämpimisen jälkeen.

6.11.2005 Sunnuntai

Aamu on ihanan aurinkoinen. Otan tyynyn ja pyyhkeen altaalle. Loikoilen auringossa ja nautin lämmöstä. Muut liittyvät seuraani pikku hiljaa.

Välillä pesen pyykkiä ja ripustan vaatteet kuivumaan aurinkoon. Pitäisi opiskella espanjaa, mutta laiskottaa.
Käväisen suihkussa ja suuntaan MegaMaxiin hakemaan lounaaksi sushia. Sillä väli asuntola on täyttynyt opiskelijoista, jotka ovat tulleet nauttimaan pitsasta ja auringosta.

Istuskelemme ulkona ja onnistun käräyttämään itseni oikein kunnolla. Selkä punottaa ja muutkin osat ruumiista ovat saaneet oikein kunnolla aurinkoa.

Illalla onnistun opiskelemaan espanjaa ja tekemään kotitehtävät, jotka olemme saaneet.

9.11.2005 Teleferico

Aamulla on aurinkoista. Menen koululle, mutta ei oikein huvita opiskella. Päätämme lähteä läheiselle vuorelle.
Hyppäämme taksiin ja ajamme Telefericolle.

Teleferico on kaapelihissi, joka vie meidät aina 4100 metrin korkeuteen. Normaalisti jonot ovat pitkät, mutta olemme aikaisin liikkeellä ja onnistumme pääsemään ylös jonottamatta.

Vuorelta aukeaa näkymä Quiton kaupunkiin. Quito on yllättävän suuri tosin vuorten vuoksi myös kapea kaupunki. Ihailemme maisemia ja siemailemme samalla kahvia. Napsin muutaman kuvan ja päätämme suunnata takaisin alas.

Hyppäämme taksiin ja ajamme takaisin koululle. Kerkiän vielä hyvin viimeiselle tunnille espanjaa opiskelemaan.
Koulun jälkeen käväisen syömässä ja suuntaan sitten takaisin asuntolaan. Huomenna on kurssin tärkein koe. Opiskelen hieman ja sitten onkin aika lähteä leffaan.

Hyppäämme jälleen taksiin ja ajamme CineMarkiin. Syömme vaihteeksi McDonald'sissa ja menemme sen jälkeen katsomaan Zorroa.

11.11.2005 Banos

Otan laukun mukaan koululle. Tarkoituksenamme on lähteä viikonlopuksi Banokseen. Banos on kylä neljän tunnin ajomatkan päässä Quitosta.

Koulupäivä menee vauhdilla ja otamme taksit linja-autoasemalle koululta. Saamme paikat Banokseen menevästä bussista ja lähdemme liikkeelle.

Samoin tein bussimme peruuttaa toisen bussin kylkeen. Onneksi kenellekään ei käy mitään. Lähtömme myöhästyy reilut puoli tuntia, mutta sitten pääsemme matkaan.

Torkun suurimman osan ajomatkasta. Olemme ajaneet samaa reittiä aikaisemminkin, joten maisemat ovat minulle jo tuttuja.

Banoksessa kävelemme hostellillemme. Paikka on mukava ja huoneet viihtyisät. Vaihdamme vaatteet ja menemme ulos syömään. Valitsemme paikaksi italialaisen ravintolan ja pistelen napaani lautasellisen spagettia.

Palaamme hetkeksi hotellille ja sitten onkin aika lähteä hetkeksi kaupungille. Menemme paikalliseen baariin, jossa istumme lopun iltaa.

12.11.2005 Vesiputoukset

Aamiainen on kahdeksalta. Olimme ajatelleet lähteä ajamaan nelipyöräisillä maastureilla, mutta laki on muuttunut viikko sitten ja meillä pitäisi olla ajokortit mukana.

Päätämme lopulta ottaa bussin maasturien sijaan. Banos on kaunis kylä. Ajelemme bussilla ympäriinsä ja ihailemme vesiputouksia. Tytöt haluavat hypätä valjaissa matkan varrella olevalta sillalta. Itse katselen köysien ja valjaiden kestävyyttä ja päätän jättää asian sikseen tällä kertaa.

Seuraavassa pysähdyspaikassa nousemme kaikki vaijerihissiin ja ylitämme sillä joen. Näkymät ovat upeat ja vauhtia riittää.

Sitten taas bussilla seuraavaan kohteeseen, jossa kävelemme noin kilometrin ihailemaan todella mahtavaa vesiputousta.

Palaamme takaisin hotellille ja käymme syömässä lounaan. Sitten pikaisesti vaihtamaan vaatteen ja läheiseen kylpylään nauttimaan auringosta.

Uituamme ja palvottuamme aurinkoa siirrymme hotellin kautta illalliselle. Seuraavaksi löydämme itsemme jälleen bussista ja menossa läheiselle vuorelle ihailemaan öistä kylää. Valitettavasti pilvet estävät meitä näkemästä taustalla olevaa tulivuorta.Ylhäällä vuorella lämpötila on noin 10 astetta, kun se itse laaksossa on noin 25. Vuorella sytytämme nuotion ja kuuntelemme kansallislauluja. Illan päätteeksi meille esiintyy tulella leikkivät jonglöörit.

Parin tunnin jälkeen palaamme takaisin kaupunkiin ja suuntaamme läheiseen diskoon. Kaikilla on vauhti päällä ja tanssimme itsemme hikisiksi. Aamuyöstä pistäydymme vielä läheisessä baarissa ja sitten hotellille nukkumaan.

13.11.2005 Kylpylä

Aamulla nukumme pitkään ja päivän alkajaisiksi teemme pienen kävelylenkin ja tutustumme kylään. Seuraavana onkin vuorossa kylpylä. Hikoilemme tunnin höyrykaapeissa ja aina välillä päällemme heitetään kylmää vettä. Ota myös hieronnan. Olo on mahtava ja rento.

Kylpylän jälkeen pelaamme erän biljardia ja käymme syömässä lounaan. Sitten onkin aika pakata tavarat ja suunnata takaisin Quitoon.

Onnistun nukkumaan osan matkasta. Tiet ovat mutkaisia, mutta olemme istuneet niin paljon busseissa, että asiaa ei juuri enää huomaakaan.

Käväisemme syömässä ja sitten onkin aika mennä asuntolaan nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

16.11.2005 Bussissa

Jälleen on kimpsut ja kampsut pakattu. Lähdemme yöbussilla Guayaquiliin ja sieltä edelleen Montanitaan. Edessä on mukavat 13 tuntia autossa.

Yhdeksän maissa illalla saavumme Mariscalissa olevalle linja-autoasemalle, josta lähdemme kohti Guayaquilia. Kaikki matkustajat tarkistetaan käsikopelolla aseiden varalta. Yöbussit eivät aina ole maailman turvallisin tapa matkustaa.

Katselen elokuvaa ja nuokun ... onnistun nukkumaan muutaman tunnin matkan aikana. Laskeudumme matkan aikana kolmen kilometrin korkeudestamerenpinnan tasolle ja korvani menevät oikein kunnolla lukkoon.

Saavumme Guayaquiliin puoli kuudelta aamulla. Terminaali on lähes tyhjä ... meille selviää, että bussikuskit ovat tänään lakossa. Meidän olisi vielä päästävä parisataa kilometriä eteenpäin aina Montanitaan asti.

No ei muuta kuin tyynesti aseman eteen ihmettelemään. Saamme erilaisia tarjouksia ja puolen tunnin kuluttua tärppää. Saamme kyydin pakettiautolla Montanitaan ja hinnaksi sovitaan kuusi dollaria hengeltä.

Ei muuta kuin matkaan. Tunnin kuluttua poliisi pysäyttää meidät, mutta matka jatkuu kuljettajamme annettua pienen rahallisen lahjan virkavallalle. Jossain vaiheessa kuljettajamme päättää, että ei jaksa ajaa Montanitaan asti. Maksamme hänelle neljä dollaria ja jäämme odottamaan paikallisbussia, jonka pitäisi kulkea lakosta huolimatta.

Vartin odottelun jälkeen meitä onnistaa ja pääsemme bussin kyytiin. Puoli kymmenen maissa olemme vihdoinkin määränpäässämme. Hotelli on kohtalainen ja rojahdan sänkyyn nukkumaan. Muut käväisevät sillä välin aamiaisella.

Nukkumisen jälkeen ryntäämme rannalle. Päivä on pilvinen, mutta koska olemme päiväntasaajalla ilma on silti lämmin. Uin meressä ja nautin elämästä.

Käymme kylässä parilla drinksulla ja sitten taas rannalle. Neljän jälkeen menemme suihkuun ja huuhdomme ihoiltamme suolan pois.

Sitten syömään. En ole syönyt mitään koko päivänä ja nälkä on hirveä. Ruuan kanssa nautimme lisää drinksuja ja puoli kahdeksalta päätän lähteä nukkumaan. Olen aivan poikki ja nukahdan samoin tein.

17.11.2005 Rannalla

Yhdentoista tunnin unien jälkeen heräilen. Hotellin aamiainen ei ole oikein mistään kotoisin ja suuntaamme kylään aamiaiselle. Syön ison hampurilaisen oluen kera.

Sitten rannalle ja uimaan. Nautin pulikoinnista ja loikoilen varjon alla. Päivä on jälleen pilvinen, mutta lämmin. Vuokraamme surfilaudat ja lähdemme veteen leikkimään.

Aallokko on mukava, mutta lainelautailu vaikeaa. Killun vedessä tunnin verran ja sitten taas takaisin rannalle loikoilemaan. Välillä käymme tekemässä kävelylenkkejä rannalla ja sitten jälleen uimaan.

Neljän maissa luovutan ja menen suihkuun. Suola pois iholta ja puhtaat vaatteet päälle. Käyn kiertelemässä kylässä ja mukaan tarttuu yksi uusi t-paita.

Loikoilen riippumatossa ja kuuntelen musiikkia. Illalla lähdemme ulos syömään ja muutamalle drinksulle. Kaikilla on hauskaa ja päädymme lopulta kylän ainoaan diskoon. Paikka on mielenkiintoinen. Lattia on suurimmaksi osaksi hiekkaa ja paikan keskellä on nuotio. Tanssijoiden keskellä loikoilee yksi rannan koirista.
Montanita on pieni paikka ja tunnen suurimman osan diskossa olijoista jo ulkonäöltä. Koko kylä on täynnä surffaajia ja ihmisiä, jotka matkustavat ympäri mannerta.

Neljän aikaan aamuyöstä hoivumme takaisin hotellille. Ilta on ollut hauska ja tekemistä on riittänyt.

18.11.2005 Jälleen rannalla

Heräilen kymmenen maissa ja lähden kävelemään rannalle. Päivä on jälleen pilvinen emmekä ole nähneet edes pilkahdusta auringosta. Silti puolella meistä iho punoittaa ja olemme kaikki saaneet lisää väriä.

Lyllerrämme aamiaiselle ja hotasen napaani hampurilaisen. Olo on hieman hutera ja päätän mennä aamu-uinnille. Istuskelemme rannalla muutaman tunnin. Päivä on tuulinen ja kolmen maissa luovutan ja otan hotellilla kuuman suihkun.

Istuskelemme hetken iltaa ja syömme ravintolassa. Nautimme muutaman drinksun ja menemme aikaisin nukkumaan.

19.11.2005 Takaisin Quitoon

Herätys on aamulla kello neljä. Yritämme ehtiä viideltä lähtevään bussiin. Käväisen pikaisesti suihkussa ja sitten kamat mukaan ja matkaan.

Ensimmäiseksi ajamme bussilla la Libertadiin, jonne on puolentoista tunnin ajomatka. Vaihdamme siellä Guayaquiliin menevään autoon ja sitten puolestaan bussiin, joka jatkaa Quitoon.

Edessä on siis mukavat 13 tuntia istumista. Onneksi kaikki vaihdot menevät nappiin ja pääsemme helposti Quitoon menevään autoon.

Hieman ennen kuutta illalla olemme vihdoinkin perillä. Ryntäämme KFChen illalliselle. Aamiainen ja lounas jäivät väliin, joten ahdan itseen 5 kanapalaa ja jättiranskalaiset.

24.11.2005 Jälleen Papallactassa

Puoliunissani otan bussin koululle ... väsyttää ja ajan vahingossa pysäkin ohi. Näen Patrickin ja Gaellin kahdeksalta. Lähdemme päiväksi Papallactaan rentoutumaan.

Otamme taksin bussiterminaaliin ja norkoilemme sen seinustalla bussia odottaen. Puolen tunnin kuluttua meitä onnistaa ja pääsemme kyytiin. Edessä on pari tuntia istumista.

Maisemat ovat todella kauniit ja päivä aurinkoinen. Matkalla näemme tällä kertaa tulivuorten huippuja. jotka ovat lumen peitossa. Tunnen reitin ja onnistumme jäämään pois kyydistä oikeassa kohtaa. Saamme jälleen kyydin hotellille.

Maksamme sisäänpääsymaksun ja sitten syömään. Ruoka on hyvää, mutta kallista. Gaelle ja Patrick suuntaavat altaille ja minä puolestani päätän tehdä tunnin kävelylenkin.

Polku kulkee joen vartta ja kävellessä voi ihailla maisemia. Napsin kuvia ja nautin kävelystä auringossa. Sitten takaisin altaille ja veteen likoamaan.

Loikoilemme altaissa ja aina välillä nousemme aurinkoon vilvoittelemaan. Päivä menee rattoisasti ja hieman neljän jälkeen lähdemme kävelemään kohti bussia.

Puolen tunnin odottelun jälkeen pääsemme kyytiin ... tosin tällä kertaa kaikki paikat ovat varattuja, joten joudumme seisomaan suurimman osan matkasta.

Quitossa käymme syömässä ja sen jälkeen otan taksin asuntolaan. Asuntolassa käväisen pikaisesti suihkussa ja vaihdan vaatteet. Lähdemme porukalla juhlimaan läksiäisiäni.

Menemme baariin, jossa paukut maksavat dollarin. Nuoriso päättää yrittää juoda minut pöydän alle. Yhdentoista tequilan ja muutaman paukun jälkeen osa porukasta alkaa olla hieman heikossa kunnossa. Kello on yksi yöllä, joten päätämme lähteä nukkumaan.

Aamulla on viimeinen koulupäivä ja olo on hieman hutera. Onneksi toiset ovat vielä heikommassa kunnossa :-)

26–27.11.2005 Matkalla kotiin

Heräilen kuuden maissa. Ulkona musiikki pauhaa vielä stereoista. Kristian kavereineen juhlii vielä aivan täysiä. Kipitän suihkuun ja puen päälle. Pakkaan loput tavarat ja hyvästelen hereillä olevat.

Kymmenen viikkoa on mennyt nopeasti ja on aika palata kotiin. Matka lentokentälle sujuu ongelmitta. Tavaraa on kertynyt mukavasti ja matkalaukut painavat 15-20 kiloa yli sallitun. Sisäiänkirjauksessa rouva ilmoittaa, että minulla on liikaa tavaroita. Hymyilen kauniisti ja ilmoitan että ei se haittaa maksan AirFrancen kortilla olevilla pisteillä ylimääräiset kilot.

Kuten arvasin, rouvalla ei ole hajuakaan kuinka pisteitä voisi veloittaa kortilta ja hän hymyilee ystävällisesti ja ilmoittaa, että voin ottaa toisen laukuistani käsimatkatavaroihin, jolloin siitä ei veloiteta mitään. Lopulta en siis maksa kiloista ja olen tyytyväinen palveluun.

Koneen lähtö myöhästyy koska yksi renkaista on puhjennut. Istumme siis kiltisti koneessa ja odottelemme renkaan vaihtoa. Edessä on lento Bonaireen, jossa meillä on välilasku.

Normaalisti Bonairessa pääsee jaloittelemaan terminaaliin, mutta tällä kertaa joudumme kököttämään välilaskun ajan koneessa.

Saavumme ajallamme Amsterdamiin. Ryntään ensimmäiseksi ostamaan Madonnan uuden levyn ja laitan sen heti soimaan korvalappustereoihini.

Neljän tunnin odottelu menee nopeasti ja pääsen vihdoinkin Suomeen menevään koneeseen. Nukahdan samoin tein ja herään vain välillä syömään. Suomessa maa on valkoisena. Tuntuu oudolta olla jälleen takaisin täällä … 10 viikkoa on kulunut vauhdilla.