Ecuador 2005 |
---|
17-18.9.2005 Matkalla Ecuadoriin Vihdoinkin edessä on pitkä loma ja kymmenen viikon matka Ecuadoriin. Kotona katselen epätoivoissani laukkua. Tavaraa on aivan julmetusti ja mitään en haluaisi jättää pois. Onneksi kapistus menee sentään vielä kiinni. Lento lähtee hieman ennen viittä iltapäivällä ja päätän mennä kentälle julkisilla. Päivä on aurinkoinen, mutta viileä. Pääsen helposti kentälle ja osoittautuu, että laukku painaa vaivaiset 25 kiloa :-) Edessä on reilun vuorokauden mittainen matka kohti Etelä-Amerikkaa. Lento Helsingistä Amsterdamiin lähtee myöhässä, mutta onneksi minulla ei ole kiire. Quiton lento lähtee vasta viiden tunnin kuluttua. Tapan aikaa ja kiertelen kentällä. Istuskelen ja ihmettelen ohi kulkevia ihmisiä. Aika käy pitkäksi, mutta onneksi hankin uusimman Harry Potterin matkalukemiseksi :-) Koneessa minulle selviää, että meillä on välilasku Bonairessa. No eipä tuo haittaa lento on jo muutenkin niin pitkä, että yksi pysähdys ei enää vaikuta mitään. Bonaireen jääville jaetaan maahan saapumiskortit ja vieressäni istuva rouva katselee avuttomana ympärilleen. Rouva ei puhu englantia ja minä vain muutaman sanan espanjaa. Hetken ihmeteltyämme tajuan vihdoinkin tilanteen. Rouva ei osaa lukea eikä kirjoittaa. uomessa olemme niin tottuneita siihen, että kaikki osaavat nuo taidot, että en yksinkertaisesti osannut edes ajatella tuota mahdollisuutta. No edessä istuva neiti otetaan vielä avuksi ja saamme lappusen täytettyä. Bonairessa pääsemme jaloittelemaan ja nauttimaan kolmenkymmenen asteen lämmöstä. Kun pääsen koneeseen odottaa minua pari yllätystä. Rouva joka istui vieressäni on siinä edelleen. Eli kortin täyttö oli turha operaatio ja täti nähtävästi matkalla Ecuadoriin. Toinen yllätys on, että emme vieläkään lennä Quitoon vaan ensin rannikkokaupunki Guayaquiliin. No ei auta muuta kuin istuskella ja nauttia matkasta. Lopulta pääsen perille Quitoon. Osoittautuu, että samalla lennolla koululle saapuu pari hollantilaista. Kentältä meidät kuljetetaan asuntolaan. Paikka on todella mielenkiintoinen kommuuni. Huone on pieni ja vaatimaton, mutta ihan mukava. Asuntolassa on tällä hetkellä venäläisiä, japanilaisia, sveitsiläisiä ja hollantilaisia. Pari asukkaista puhuu englantia ja kaikki huonosti espanjaa. Asiat hoidetaan kätevästi espanjan, venäjän ja englannin sekoituksella. Saapas nähdä minkä kielen täällä lopulta opin :-) Päivä on mahtava ja loikoilen altaalla. Lämmintä on reilut 20 astetta. Lopputuloksena on palanut naama. Viikonloppuisin matkan hintaan kuuluu aamiainen,
lounas ja päivällinen. Viikolla lounaan joutuu ostamaan itse.
Ruoka on ollut ihan kohtuullisen hyvää ja olen tyytyväinen.
Herään ensimmäisen kerran puoli kolme. Jatkan nukkumista, mutta luovutan puoli kuudelta. Aikaero siis vaivaa, mutta onneksi sentään sain kunnon yöunet. Käväisen suihkussa ja suuntaan aamiaiselle. Koulussa lähes kaikki on espanjaksi, myös opetus. Välillä pallo on hieman hukassa, mutta eiköhän tämä tästä. Itse rakennus on mukava ja moderni. Koululla törmään myös ensimmäiseen suomalaiseen. Hän toimii koululla englannin opettajan ja kertoo, että täällä on myös toinen suomalainen opettamassa. Olen siis ainoa suomalainen opiskelija tällä hetkellä :-] Koulupäivä on helppo. Teemme tasotestin ja sitten vuorossa onkin kaupunkikierros. Ensin menemme SuperMaxiin, josta käytännössä saa kaiken tarvittava ja sen jälkeen hyppäämme bussiin ja ajamme kaupungin historialliseen keskustaan. Vanha kaupunki on täynnä kauniita rakennuksia ja kirkkoja. Kiertelemme ja kaartelemme pitkin ja poikin. Ihailemme erilaisia rakennuksia ja käymme parissa kirkossa. Sitten onki aika suunnata takaisin kohti asuntolaa. Ilta menee rattoisasti punaviiniä litkiessä ja muiden kanssa seurustellessa. 20.9.2005 Gringo Landia Paikalliset täällä pitävät kaikkia eurooppalaisia ja amerikkalaisia gringoina. Kaikkia aasialaisia puolestaan kutsutaan kiinalaisiksi. Quiton uutta kaupunginosaa kutsutaan Gringo Landiaksi vaikka virallinen nimi onkin Mariscal. Kaupungin parhaat kaupat ja ravintolat sijaitsevat Mariscalissa. Koulupäivä menee vauhdilla. Päivän jälkeen pää on aivan sekaisin. Vauhti on huima. Päivän päätteeksi lähdemme Mariscaliin. Mariscal on kaupungin vaarallisin paikka. Suurin osa ryöstöistä tapahtuu juuri siellä. Päivisin tai porukalla liikkuminen on kohtalaisen turvallista. Sitten takaisin asuntolaan iltaa viettämään.
En vieläkään ole selvinnyt aikaerosta ... illalla väsyttää
ja aamulla herään aivan liian aikaisin. Eilinen ilta meni rattoisasti tikkaa heittäessä. Menimme isolla porukalla englantilaiseen pubiin ja vietimme sillä illan. Täällä uskomattoman halpaa. Koko illan lasku kuudelta henkilöltä oli vaivaiset 45 dollaria ja taksimatka asuntolaan maksoi vaivaiset viisi dollaria. Koulupäivä on minulla perjantaisin lyhyt. Tosin lähdin toisten kanssa vielä päivän päätteeksi museokierrokselle vanhaan kaupunkiin. Käväisimme Tychon kanssa lounaalla Quicentro nimisessä ostoskeskuksessa. Massut täynnä suuntasimme vielä läheiseen postiin. Suuri yllätys oli, että postimerkki Suomeen maksaa huikeat kaksi dollaria eli on yli puolet kalliimpaa kuin kotona. Suuntaamme kaupan kautta takaisin asuntolaan. Ostokset painavat ja päätämme ottaa bussin sijasta taksin. Matka maksaa huikeat kaksi dollaria :-) Asuntolassa loikoilen kirjaa lukien ja valmistautuen illanviettoon. EF järjestää meille illanvieton ja myös perheissä asuvat saapuvat luoksemme juhlimaan. Juhlista tulee mahtavat. Pihalle vedetään kaiuttimet ja musiikki soi täysillä. Talo on täynnä väkeä ja juhlat jatkuva pitkälle aamuun. Naapurit varmaan rakastavat meitä ... no hauskaa oli. 25.9.2005 Mindo Aamulla on aikainen herätys. Olemme lähdössä päiväksi Mindoon. Käväisen suihkussa ja pakkaan repun. Menen pihalle odottelemaan Josefinaa ja Tychoa. Katson altaaseen ja huomaan tarantellan tipahtaneen veteen. Rassukka meinaa hukkua ja päätän auttaa kaveria. Haen kepin ja nostan hämähäkin kuivalle maalle. Kaveri pinkoo samoin tein piiloon. Otamme taksin koululle, jossa tapaamme muut retkelle lähtijät. Suuntaamme pakettiautolla koti Mindoa. Ecuadorilaiset ajavat kuin hullut ... nasta lautaan ja ohi muista ... lisäksi tiet ovat kuin serpentiiniä. Matka
kestää kaksi tuntia. Mindo on pieni kylä. Saamme oppaan
ja lähdemme kävelemään kohti vesiputousta. Kunto meinaa
loppua kesken ja selkä on hiestä märkä. Vesiputouksella
pääsen nauttimaan viileästä vedestä. Vaihdamme uimavarusteet päälle ja suuntaamme joelle. Vuorossa on koskenlaskua traktorinrenkaiden avulla. Matka on vauhdikas ja kastumme läpimäriksi. Vauhtia riittää ja kaikilla on hauskaa. Sitten onkin aika lähteä takaisin kotiin. Vaihdamme päälle kuivat vaatteet ja suuntaamme kohti Quitoa. Olen aivan kuitti ja torkun matkalla. Käväisemme vielä päivän päätteeksi MegaMaxissa ja palkitsen itseni pullollisella punaviiniä. 27.9.2005 Elokuvissa Viikko on ollut vauhdikas. Aamupäivät ovat menneet koululla ja iltapäivät kaupungilla kierrellessä. Olen ostellut itselleni vaikka mitä ... uudet vaelluskengät, t-paidan, repun, sukat jne. Sää on ollut tällä viikolla huono. Lähes joka päivä on satanut, tosin aurinko on aina välillä pilkistänyt pilviverhon takaa, joten ruskettumaankin on kerinnyt. Yöt ovat olleet aivan käsittämättömän kylmiä ja olen nukkunut villasukat jalassa. Osan illoista olemme viettäneet asuntolassa. Toisinaan olemme pistäytyneet ravintoloissa ja tänään on päämääränä mennä ensimmäistä kertaa elokuviin. Keskiviikkoisin täällä pääsee edullisesti katsomaan leffoja. Lipun hinta on puolet normaalista eli vaivaiset kaksi dollaria. 30.9.2005 Cotopaxi Yksi niistä päivistä jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen! Seison aamulla puoli seitsemän odottelemassa taksia. Ajan koululle, jossa tapaan Patrickin. Edessä on päivä Cotopaxin kansallispuistossa. Meidät noudetaan koululta ja tapaamme muut matkalle lähtijät Mariscalissa. Meitä on kaikkiaan kymmenen ja tavoitteena on viettää päivä pyöräillen. Hyppäämme jeeppeihin ja suuntaamme kohti kansallispuistoa. Matka kestää reilut kaksi tuntia. Aurinko paistaa ja hieron itseni aurinkorasvaa hullun lailla. Saavumme kansallispuiston rajalle ja siirrymme istumaan jeeppien katoille. Maisemat salpaavat hengityksen. Olen onnistunut vaihteeksi löytämään yhden maailman kauneimmista paikoista. Istumme autojen katoilla ja ihailemme maisemia. Myös matkakumppanit ovat hiljaisia, mikä on merkki jostain kauniista ja vaikuttavasta. Matka ylöspäin kestää reilun tunnin ja saavumme 4600 metrin korkeuteen. Eteemme aukeavat mahtavat näkymät. Saamme itsellemme pyörät ja ensimmäisen etapin tarkoituksena on laskea alas rinnettä kahdeksan kilometriä. Rinne on uskomattoman jyrkkä ja jarrutamme
käytännössä koko matkan. Viereisellä vuorella
riehuu ukkosmyrsky ja näkymä on aivan uskomaton. Pysähdyn
aina välillä ottamaan kuvia ja jatkan sitten matkaa. Lämpötila on puolessa tunnissa laskenut
parikymmentä astetta ja kaivan repusta kaikki vaatteet päälleni. Sitten onkin aika suunnata kohti Quitoa. En musta koska olisin viimeksi ollut näin tyytyväin tekemääni retkeen. Maisemat ovat olleet kerrassaan vaikuttavat. Ajan bussilla asuntolaan ja istuskelen illan punaviiniä nauttien. 2.10.2005 Rio Toachi ja Rio Blanco Lauantai meni rattoisasti altaalla loikoillessa. Aamupäivä oli mukavan aurinkoinen ja päätin, että en tee mitään erityistä koko päivänä. Päämääränä on levätä ja valmistautua seuraavan päivän koetukseen. Sunnuntaiaamuna suuntaamme kohti Rio Toachia. Raahaudumme koululle aamu seitsemäksi. Tarkoituksenamme on viettää päivä laskien koskea kumiveneellä. Ajomatka joelle kestää reilut kolme tuntia. Ihailen maisemia auton ikkunasta ... korkeuserot ovat uskomattomat ja tie kuin serpentiiniä. Perille päästyämme pumppaamme
kumiveneet ja vaihdamme varusteet. Käymme vielä läpi turvallisuusohjeet
ja sitten onkin aika suunnata joelle. Edessä on reilut 25 kilometriä
kumiveneessä ja lukematon määrä koskia. Matka jatkuu ja alamme pikku hiljaa kastumaan oikein kunnolla. Puolessa välissä matkaa Rio Toachi yhtyy Rio Blancoon ja joesta tulee hieman leveämpi. Pysähdymme tauolle jokien yhtymäkohtaan ja loikoilemme lämpimällä rannalla. Taas eteenpäin ... melomiskomennoista alkaa vihdoinkin tulla rutiinia. Emme enää koko ajan kolhi toistemme meloja. Neljän tunnin melomisen jälkeen pääsemme perille. Matka on ollut hauska ja ehkä hieman liiankin helppo. Syömme maittavan lounaan ja istahdamme
jälleen bussiin. Edessä on matka takaisin Quitoon. Ilta alkaa
hämärtää ja tietä tuskin näkee paksulta
sumulta. Onneksi kuski on kokenut ajaja ja pääsemme ehjinä
perille. 5.10.2005 La Mitad del Mundo Istuimme iltaa asuntolassa isolla porukalla.
Suurta hupia oli töniä toisia vaatteet päällä
uima-altaaseen. Raahaudumme koululle. Yritän epätoivoisesti ladata kuvia internetiin. Homma on tuskaisen hidasta ja 60 kuvan lataaminen kestää pari tuntia. Puoli kolmen maissa lähdemme porukalla la Mitad del Mundolle eli katsomaan monumenttia, joka on rakennettu päiväntasaajalle. Paikka on varsinainen turistirysä, mutta pidämme siellä hauskaa pari tuntia ja napsimme kuvia. Sitten takaisin koululle ja kaupan kautta
asuntolaan. Päätän viettää vaihteeksi rauhallisen
illan ja opiskella hieman espanjaa. |
Ecuador 2005 jatkoa... |
* Karin kotisivu * |