Brasilia 2004
Brasilia 2004

 

29.11.2004 Matkalla Brasiliaan

Kello herättää kahden jälkeen aamuyöstä. Unta on takana mukavat kolme tuntia. Kömmin suihkuun ja alan pikku hiljaa heräilemään. Pakkaan loput tavarat ja tilaan taksin.

Ulkona sataa lunta ja kaupunki on aivan hiljainen. Juttelen kuskin kanssa ja yritän pysyä hereillä. Soila soittaa ja varmistaa, että olen herännyt :-)

Hotellimme Pousada do Galo.Kentällä ei ole pahemmin ihmisiä. Lentomme on päivän ensimmäinen. Lähes kaikki kaupat ovat kiinni, mutta onneksi saamme aamiaista avoimesta ravintolasta ... sekä lasillisen punaviiniä. Lento lähtee ajalla ja edessä on kuuden tunnin matka Las Palmasiin.

Väsyttää mutta en kuitenkaan saa unta. Pelailen, luen kirjaa ja katselen piirrettyjä.

Las Palmasissa saamme kävellä tunnin verran terminaalissa. Jaloittelu tekee hyvää. Sitten takaisin koneeseen ja vuorossa on 6 tunnin lento Recifeen. Matka sujuu yllättävän kivuttomasti. Välillä lueskelen kirjaa tai katselen elokuvaa. Kun molemmat alkavat tympimään keskityn ihailemaan alla sinisenä välkkyvää merta.

Kolmentoista tunnin matkaamisen jälkeen saavumme Recifeen. Kentällä kaikki ei mene ihan putkeen ja seisomme tunnin passintarkastuksessa. Sitten edessä on tunnin matka Porto de Galinhakseen.

Lämmintä on mukavat 30 astetta. Istun bussissa ja ihailen ohi kiitäviä maisemia. Kaikkialla avautuvat valtavat sokeriruokopellot. Kasvi on alueen tärkein tulonlähde ja korjuukausi on juuri aluillaan.

Kun lähestymme rannikkoa sokeriruot vaihtuvat palmuihin. Porto de Galinhas vaikuttaa mukavalta paikalta. En oikein löydä sanoja kylän kuvaamiseen. Voisin sanoa nuhjuinen, mutta se loisi väärän mielikuvan. Ehkä on parempi sanoa, että kylässä kaikki on eletyn näköistä eli aluetta ei ole ylikiiloitettu turisteja varten.Soila parvekkeella.

Hotellimme Pousada do Galo näyttää ulkoa vaatimattomalta, mutta huoneet ovat siistit ja todella mukavasti sisustetut. Yllätyksekseni huoneestani aukeaa merinäköala. Esitteen mukaan meren piti olla 100 metrin päässä, mutta hotellin ja meren välissä ei olekaan mitään ja matka onkin tuollaiset 50 metriä.

Vaihdan välittömästi jalkaani sortsit ja ryntäämme Soilan kanssa mereen. Aallokko on voimakas ja meinaa viedä väkisin menneissään. Uiminen tuntuu kuitenkin mahtavalta. Lillumme hetken meressä ja nautimme elämästä.

Aurinko laskee kuuden maissa illalla ja kaipaan jotain syötävää. Nälkä alkaa pikku hiljaa vaivaamaan ja päätämme lähteä kohti kylän keskustaa. Hotelliltamme on noin kahden ja puolen kilometrin matka keskustaan, joten käveltävää riittää.

Väittelemme ensin hetken kummassa suunnassa keskusta on. Soila inttää, että meidän pitää lähteä rantaa vasemmalle ja minä puolestani olen varma, että oikealle. Soilan suuntavaisto on maailman huonoin ;-) ... ja olen siis aivan varma, että jos Soila haluaa vasemmalle niin ehdottomasti pitää lähteä oikeaan, jotta suunta on sinne minne pitää mennä ;-)

Lähdemme siis oikealle. Kaikkialla on pimeää, mutta onneksi tie on joten kuten valaistu. Hetken käveltyämme siirrymme rantaan. Meri on aivan mahtava. Aallot kohisevat ja hiekka on hienon hienoa. Nautin kävelystä, tosin usko meinaa loppua kesken. Kaikkialla on aivan kuollutta ja mietimme onko suunta sittenkin väärä.

Jalanjälki hiekassa.Pitkän kävelyn jälkeen saavumme vihdoinkin perille. Keskusta on viihtyisä ja täynnä pieniä kauppoja sekä ravintoloita. Hirveä nälkä ja ryntäämme heti syömään.

Ruoka on hyvää ja nautimme elämästä. Paukut ovat aivan tolkuttoman vahvoja ... kahden jälkeen olen jo aivan humalassa .... Soila meinaa tipahtaa puolikkaan paukun jälkeen ... valittaa, että maa heiluu. Nähtävästi täällä ei säästellä alkoholia. Ateria maksaa kahdelta hengiltä juomineen reilut 20 euroa eli edullista on.

Poikkeamme vielä kaupassa hankkimassa pientä purtavaa ja vettä. Sitten suunnistamme kohti hotellia. Rannalla kävely on todella mahtavaa. Täysikuu paistaa meren yllä, vatsa on täysi ja aaltojen ääni humisee korvissa. Hotellilla katson kelloa ... 9 illalla. Olen nyt ollut hereillä yli 24 tuntia yhteen soittoon. On siis aika käydä nukkumaan.Kari syömässä.

30.11.2004 Tervetulotilaisuus

Herään aamulla viideltä auringon noustessa ... jee. Menen parvekkeelle ... naapuriparvekkeelta Soila kysyy vienosti, että paljonko kello on? Oli rassukka yrittänyt laittaa kelloaan oikeaan aikaan illalla ... lopputuloksena että se tällä hetkellä näyttää varttia yli kolmea iltapäivällä :-) Soila oli reippaana herännyt neljältä aamulla :-)

Viiletämme jälleen mereen aamu-uinnille. Ihanaa!! Vesi on täällä jatkuvasti 27 asteista eli siellä voisi asua vaikka kuinka pitkään. Loikoilen riippumatossa ja ihailen nousevaa aurinkoa. Kirjoittelen samalla ylös matkan tapahtumia. Aurinko on todella voimakas ja joudun siirtymään sisätiloihin.

Yhdeksältä menemme tervetulotilaisuuteen. Onnistun saamaa paikan varjosta ... lämpötila on varjossakin jo yli kolmekymmentä. Tilaisuuden jälkeen kirmaamme kilpaa hotellin altaalle. Vesi tuntuu ihanan viileältä, vaikka todellisuudessa se on vain muutaman asteen viileämpää kuin ilma.

Veneet riutalla.Tilaamme taksin hotellille. On aivan liian kuumaa kävellä keskustaan. Nälkä vaivaa jälleen ja haluamme lounaalle. Matka menee yhdessä hujauksessa ja pääsemme aivan ravintolan viereen. Molemmat tilaamme kana-annokset. Ruoka maistuu hyvälle ja jälkiruuaksi nautin pari margariittaa.

Käväisemme vielä kaupassa ennen kuin hyppäämme jälleen taksiin ja suuntaamme takaisin hotellille. Hotellilla syöksyn uima-altaaseen.

Lyllerrän huoneeseeni virkistyneenä ja kapuan riippumattoon. Olo on mahtava. Meren äänet kuuluvat taustalla ja tuuli viilentää ilman juuri sopivaksi. Loikoilen ja lueskelen kirjaa ... elämä ei voi olla ihanampaa!

Tänään on vuorossa myös tunnin hierota. Hierojat saapuvat ja levittävät pöytänsä hotellin etupihalle ... hauskaa katsoa, kuinka hotellin asukkaat makaavat pöydillä kaiken maailman seurattavana. Hieroja osoittautuu todella taitavaksi ja olen kuin uudesti syntynyt.Kari hierojalla.

Hieronnan päätteeksi saan viisaan idean ja houkuttelen Soilan mereen uimaan. On aivan pilkkopimeää ja aallokko on voimakas. Virtaukset vievät meitä aaltojen mukana ja joudumme pysymään aivan rannalla. Ehkä tämä ei ollutkaan maailman paras idea ...

Ryynimme takaisin hotellin altaalle, jossa on koko paikan paras suihku. Yritän saada ihostani irti siihen kertyneen hierontaöljyn ja hiekan. Helpommin sanottu kuin tehty :-)

Kävelemme jälleen rantaa pitkin keskustaan. Marssimme suoraan sushille. Nam ... ai että raaka kala maistuu hyvälle.

Kielivaikeudet ovat täällä jatkuvia. Suurin osa ihmisistä ei osaa englantia. Espanjan kieli helpottaa hieman koska lukusanat ovat hyvin saman kaltaiset. Ravintolassa Soila yrittää tilata epätoivoisesti itselleen paukkua. Lopputuloksena on, että aina kun Soila tilaa paukun kannetaan minulle uusi juoma eteen. Humallun siis hurjaa vauhtia ja Soila katselee katkerana vierestä ;-)

Kari Recifessä.Sitten kaupan kautta taksilla hotellille. Onkin taas aika käydä nukkumaan ... vaivun uneen puoli yhdentoista maissa.

1.12.2004 Rannalla

Herään yhden jälkeen yöllä. Tuuli on tyyntynyt ja hyttyset saapuneet. Raavin hetken pistoskohtia, nappasen allergialääkkeen ja jatkan kiltisti unia.

Herään aamulla kuuden maissa. Loikoilen ja nautiskelen. Ei ole minnekään kiire. Pesen hampaat ja pakkailen reppuani. Sitten onkin vuorossa aamiainen.

Aamiaisen jälkeen nappaamme mukaan reput ja kävelemme läheisen tien varteen. Pakettiauto poimii meidät mukaansa ja matka keskustaan maksaa vaivaiset 30 senttiä.

Kävelemme rantaan ja vuokraamme tuolit ja varjon. Varjon alla on ihanaa. Kaupustelijoiden armeija kulkee koko ajan ohitsemme. Soila ostaa itselleen mekon ja minä pari margariittaa. Elimistö kuluttaa täällä huikean määrän suolaa hikoilun takia. On siis täysin normaalia ostaa cashew pähkinöitä, joihin kaupustelija kaataa vielä muutaman lusikallisen suolaa :-) Silmät varmaan turpoavat kohta tennispallon kokoisiksi ... suolaa ja olutta koko ajan... jee. Tarjolla olisi myös tatuointeja, hattuja, jäätelöä, erilaisia juomia, ostereita, piirakoita ... lista on lähes loputon.

Välillä pulahdamme uimaan mereen. Tällä kohtaa rantaa riutta on suojanamme eli aallokkoa ei ole juuri lainkaan. Pienet kalat uiskentelevat ja Soila innostuu snorklailemaan.

Neljän tunnin jälkeen luovutamme. Olen ollut koko ajan varjossa uima reissuja lukuun ottamatta, mutta silti iho punoittaa kauniisti.

Poikkeamme vielä lounaalle paikalliseen ravintolaan. Olut on mukavan kylmää ja sitä menee reilu litra. Tilaamamme kana on hyvää ja lounaan hinnaksi tulee alle 7 euroa.

Käväisemme jälleen kaupassa ja hyppäämme sitten buggyyn ja suuntaamme takaisin hotellille. Makaaminen väsyttää ja nukahdan riippumattoon. Tunnin unet tekevät hyvää. Laiskottaa aivan vietävästi. Loikoilen riippumatossa kolme tuntia ... kaikki kiire on poistunut ja elämä maistuu mukavalta :-)

Pelaamme hetken korttia ja kävelemme vaihteeksi rantaa pitkin kylän keskustaan. Ilta on lämpimin tähän saakka. Tuuli on tyyntynyt ja ilma seisoo.

Illastamme pienessä paikallisessa ravintolassa ja kiertelemme kauppoja. Kymmenen maissa hyppäämme taksiin ja ajamme hotellille nukkumaan. Ruiskin ostamaani hyttysmyrkkyä pitkin ja poikin asuntoa. Päätän, että tänä yönä nuo öttiäiset jättävät minut rauhaan.

2.12.2004 Recife

Kello soi aamulla seitsemältä. En millään viitsisi nousta. Loikoilen sängyssä ja meinaan nukahtaa uudelleen. Revin kuitenkin itseni ylös ja raahaudun suihkuun.

Jeesus patsas Olindassa.Laahustan unisena aamiaiselle ja popsin vinon pinon hedelmiä. Kaadan kitusiini kahvia ja kofeiini herättää minut vihdoinkin.

Edessä on retki Recifeen. Tapaan Soilan aulassa ja kipitämme Tjäreborgin toimistolle bussia odottamaan. Matkaan on lähdössä muitakin ja auto tulee täyteen viimeistä paikkaa myöden.

Ajamme ensimmäiseksi Recifen rantabulevardille, jossa meidät ohjataan Hotelli Sternin aulaan.

WCt ovat käytössämme ja samalla kun hyödynnämme niitä meille esitellään aulassa oleva kultasepän liike. Tarjolla olisi aivan mahtavia koruja.

Itse menen kuitenkin istuskelemaan rantakadulle. Ihmettelen hetkisen maailman menoa ja sitten hyppäämmekin jälleen autoon. Seuraava kohde on Recifen vieressä sijaitseva kaupunki nimeltään Olinda.

Olindassa on runsaasti vanhoja kauniita taloja. Teemme tunnin kävelylenkin kaupungissa. Vierailemme kirkoissa ja kuuntelemme selostuksia kaupungin historiasta. Hiki kimmeltää otsalla, mutta onneksi pääsemme ilmastoituun bussiin hetkeksi.Kari rannalla.

Seuraavana on vuorossa lounas ravintola Spettuksessa. Kieltämättä lounas osoittautuu retken kohokohdaksi. Tarjolla on seisova pöytä ja ammennan lautaseni täyteen sushia :-) Seuraavaksi tarjoilijat kantavat lautasille valtavan määrän erilaisia lihoja. Ahdan itseni aivan palloksi. Kerrassaan mahtava lounas ... paras minkä olen ikinä saanut järjestetyillä retkillä!

Vatsat täynnä suuntaamme paikallisille markkinoille. Ihmiset tuijottavat meitä ihmeissään ... yleensä näillä markkinoilla ei nähdä ulkomaalaisia. Kävelemme pikaisesti paikan läpi ja sitten taasen bussiin.
Vuorossa on Recifen vanha kaupunki. Kävelemme ja katselemme rakennuksia. Sitten vaihteeksi autoon ja viimeiseen kohteeseen, joka on vanha vankila.

Sellit on muutettu myyntikojuiksi, joissa on tarjolla erilaisia käsitöitä. Päivä on mennyt hujauksessa ja aurinko alkaa laskea. Suuntaamme takaisin kohti Porto de Galinhasta. Olo on hikinen ja väsynyt. Näin kuumassa nähtävyyksien katselu käy työstä :-)

Hotellilla syöksyn uima-altaaseen ja lillun siellä hetken. Sitten suihkuun ja päälle puhtaat vaatteet. Hakkaamme vielä tunnin korttia Soilan kanssa. Maha on vielä täynnä lounaasta ja päätämme jättää illallisen väliin ... ihmeiden aika ei siis ole ohi ;-)

Kari merellä.Käyn nukkumaan jo ennen kello kymmentä ...

3.12.2004 Riutalla

Heräilen aamulla hieman kuuden jälkeen. Loikoilen sängyssä ja nautin ... ei kiire minnekään. Harjaan hampaat ja lotraan iholleni aurinkovoidetta. Kertoimet ovat täällä aivan käsittämättömiä. Laitan kasvoihin suojakerrointa 60 ja muualle kahtakymmentä. Silti varmaan puolet kropastani on vaaleanpunaista. Pilvettömänä päivänä aurinko polttaa armotta ...

Raahaudun aamiaiselle ja ahdan itseni jälleen täyteen erilaisia hedelmiä. Tarjolla on vaikka mitä. Kahvi on taivaallisen hyvää. Kyllä huomaa, että Brasilia on yksi kahvintuottajamaista!

Pakkaan repun ja tallustelemme rantaa pitkin keskustaan. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, mutta tuuli vilvoittaa ihanasti. Vuokraamme ensimmäisen "purjeveneen", joka rannalla tulee vastaan.

Päämääränämme on päästä uimaan lähellä olevalle riutalle. Veneessä oleminen tuntuu mahtavalta. Vaikka purtilo on pieni aallokko ei tällä kohtaa ole kovin voimakas eikä haittaa menoa.

Hetken kuluttua veneemme viereen ui ensimmäinen kalaparvi. Jatkamme vielä matkaa ja ankkuroimme keskelle riuttaa. Veneen kippari ojentaa meille snorklausvälineet ja pulahdamme veteen.

Vettä on vain vyötärölle ja Soila hyppää ensimmäisenä. Tytön silmät pyörähtävät ympäri ja huulilta lipsahtaa kirosanoja. Soila onnistuu hyppäämään suoraan merisiilin päälle. Siili rassukka ... varmaan traumatisoiva kokemus.

Onnistun nyhtämään muutaman piikin pois Soilan jalkapohjasta. Kuudesta piikistä kolme jää ihon alle. Päätämme kuitenkin jatkaa reissua.

Paikka on mahtava. Riutta sinänsä on vaatimaton, mutta pääsemme uimaan keskelle kalaparvea. Kalat ovat aivan kesyjä ja tulevat syömään kädestä. Pulikoimme tunnin verran kalojen kanssa. Välillä käyn heittämässä iholleni lisää aurinkovoidetta ja sitten taas veteen.

Tunnin jälkeen Soila ei enää kestä kipua ja purjehdimme rantaan. Minä raahaan reppuja ja kaksi urosta rannalta kantavat Soilaa. Terveyskeskus on onneksi aivan rannan tuntumassa. Pääsemme lähes heti hoitajien hellään huomaan.

Kaksi heistä ronkkii Soilan jalkaa neulalla yrittäen saada piikkejä pois. Minä puolestani jututan kahta muuta Soilan puristaessa tuolin käsinojia rystyset valkoisina ja kyynelten valuessa silmistä. Vartin urakoinnin jälkeen piikit on poistettu ja haavat puhdistettu. Jalka on todella kipeä ja raahaudumme läheiseen ravintolaan.Rannalla.

Soila tempoo putkeen viisi konjakkia ja ravintolan pojat katsovat kauhuissaan. Istuskelemme hetken ja päätämme syödä samalla lounaan. Otan kanaa ja Soila päättää kokeilla vuohta. Lopputuloksena on, että saan eteeni kokonaisen grillatun kanan ja Soila neljä valtavaa vuohen pihviä. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi :-)

Kokeilen myös Pitua, paikallista pontikkaa. Juoma maksaa kaupassa noin 80 senttiä litralta. Melkein kuin tequilaa!! Tätä pitää juoda toistekin!!

Otamme buggyn hotellille ja istuskelemme lopun päivää altaalla. Iltapäivästä tulee suorastaan jäätävä. Taivas on pilvessä ja lämmintä vaivaiset 27 astetta. Soila joutuu jo kaivamaan kaapista pitkähihaisen paidan.
Käväisen vielä uimassa ja sitten on vuorossa loikoilua riippumatossa. Lueskelen ja nautin viilentävästä tuulesta. Pelaamme vielä jonkin aikaa korttia ja sitten onkin aika käydä nukkumaa.

4.12.2004 Altaalla

Herään viideltä käännän kylkeä ja jatkan nukkumista. Herään kuudelta ja raahaudun riippumattoon ja jatkan nukkumista. Herään jälleen ja laahustan takaisin sisälle nukkumaan. Seitsemältä avaan vihdoinkin silmäni ja päätän raapustaa muutaman kortin. Sitten onkin aamiaisen aika.

Istuskelen aamiaisella ja päätän että tänään en tee mitään hyödyllistä. Soila klinikkaa seurakseni ja päätämme majoittua eväinemme altaan äärelle.

Lueskelemme, juttelemme ja ihmettelemme maailman menoa. Hieroja saapuu paikalle. Olen jo tilannut itselleni toisen tunnin hieronnan. Tällä kertaa hieronta tapahtuu altaan reunalla. Olo on aivan taivaallinen. Tuulee mukavasti ja meinaan nukahtaa. Tunti kuluu hujauksessa.Yksi monista veneistä.

Käväisen hieronnan jälkeen altaalla suihkussa ja pulahdan uimaan. Sitten jälleen altaan reunalle lojumaan. Muutaman Pitun jälkeen siirrymme makaamaan huoneiden riippumattoihin.

Kahden aikaan iltapäivällä olo alkaa tuntua levänneeltä ja päätämme lähteä keskustaan. Pakkaamme reput ja kävelemme tien varteen. Samoin tein pääsemme pakettiauton kyytiin. Mahdumme joukkoon vaikka kyydissä on jo meidän lisäksemme 14 muuta. Tunnelma on tiivis, mutta matka onneksi lyhyt.

Tallustamme keskustan katuja ja päädymme syömään kevyen lounaan rannan lähellä olevaan ravintolaan ... friteerattuja kalapaloja ja katkarapuja .. hyvää!!

Taaperramme pitkin keskustan katuja ja pysähdymme aina välillä baareihin istuskelemaan. Aurinko laskee kuuden maissa ja jatkamme kierrosta. Yhdessä ravintolloista lähellemme tulee pieni poika, joka hetkessä punoo palmunlehdestä meille heinäsirkan. Sirkka on hieno ja ostan sen itselleni 60 sentillä.

Käväisemme vielä jäätelöllä ja sitten taksilla hotellille. Paukku vielä altaalla ja siirrymme sitten huoneisiimme loikoilemaan. Kirjoittelen ylös päivän tapahtumia ja lueskelen kirjaa. Vilkaisen peiliin ja tarkistan löytykö kehostani vielä kohtaa, joka ei olisi palanut. En ole vielä kertaakaan ottanut aurinkoa. Olen käyttänyt suojakertoimia 20 ja 60. Makailen vain varjossa. Silti olen onnistunut polttamaan itseni. Päivällä altaalla yksi rouvista kertoi, että hän ei normaalisti käytä ollenkaan suojavoiteita ja täällä kerroin 45 ei meinaa riittää. Aurinko siis todella porottaa kunnolla.

5.12.2004 Ostoksilla

Herään viideltä aamulla ja lyllerrän jatkamaan unia riippumattoon. Seitsemältä Jonnalta tulee suruviesti. Lea on nukkunut pois. Tuntuu pahalta. Pidin todella paljon ex-anopistani. Hän oli ihanan iloinen ja elämänmyönteinen ihminen. Kuolema saa aina hetkeksi pysähtymään ja miettimään asioita.

Menen mietteissäni aamiaiselle. Soila liittyy seuraani. Juttelemme ja syömme aamiaista. Lueskelen kirjaa ja jossain vaiheessa siirryn parvekkeelle nauttimaan riippumatossa loikoilusta.

Puoliltapäivin lähdemme kohti Recifeä. Päämääränä on viettää seuraavat neljä tuntia Etelä-Amerikan viidenneksi suurimmassa ostoskeskuksessa. Shoppailu saa ajatukset muualle ja piristyn. Ensin pääsen kuitenkin McDonald'siin. Hampurilaista ensimmäisen kerran viikkoon!!!

Ostoskeskuksessa ihailemme myynnissä olevia koiranpentuja. Outoa nähdä pienet veitikat eläinkaupan ikkunassa. Tunnit kuluvat nopeasti. Ostan ainoastaan neljä t-paitaa ja pullon rommia. Ostoskeskus on aivan tupaten täynnä ihmisiä. Varmaan miljoona Recifeläistä on päättänyt liittyä seuraamme :-)

Soppailun päätteeksi hyppäämme linja-autoon ja ajamme kaupungin vanhaan keskustaan. Tarjolla on pienet markkinat. Ammumme istumaan läheisen ravintolan terassille ja tilaamme juomia. Recifen keskustassa ohitsemme kulkee tasainen virta kerjäläisiä. Porto de Galinhaksesta kerjäläiset puuttuvat ... tuntuu pahalta sanoa ei nälkäiselle ihmiselle.

Kävelemme hetken markkinoilla. Soila katsastaa kellon ja toteaa että ei mitään kiirettä vasta puoli yhdeksän. Jatkamme seikkailua kunnes viiden minuutin kuluttua minulla välähtää. Soila sanoitko puoli yhdeksän? Meidänhän piti olla bussissa puoli yhdeksältä!! Hipsimme kiltisti viimeisenä kyytiin ...

Sitten onkin edessä matka takaisin hotellille. Nukun puolet matkasta. Olen aivan rätti ja nukahdan hetkessä.


Brasilia 2004 jatkoa...
* Karin kotisivu *